Europarlamentti korostaa arktista tietoa ja tutkimusta
Tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
Euroopan parlamentti on täysistunnossaan torstaina 20. helmikuuta hyväksynyt mietinnön EU:n kestävästä politiikasta pohjoisimmilla alueilla (Report on a sustainable EU policy for the High North). Mietintö on ensimmäinen teksti, jossa parlamentti toden teolla linjaa Euroopan unionin tavoitteita arktisilla alueilla.
Parlamentin päätöksen jälkeen kaikki EU:n keskeiset instituutiot ovat noin vuoden välein julkaisseet omat arktiset linjanvetonsa. Komission tiedonanto annettiin marraskuussa 2008 ja ulkosuhdeneuvoston johtopäätökset kirjattiin joulukuussa 2009. Tämän jälkeen prosessi jatkuu: komission uusi arktinen teksti on aikataulutettu vuoden 2011 kesään, ja siinä vuorostaan on otettava huomioon parlamentin mietintö.
Arktiset kysymykset ovat näin ollen astuneet osaksi EU:n politiikan valtavirtaa, loistettuaan viime vuosiin asti lähes täysin poissaolollaan.
Parlamentin mietinnön laatija on saksalainen konservatiiviryhmän jäsen Michael Gahler. Käytännössä mietinnön pohjatyöt on pitkälti tehnyt hänen avustajansa Steffen Weber, joka on perustanut parlamenttiin erityisen arktisen keskustelufoorumin.
Ulkoasianvaliokunnan käsittelyssä syksyllä 2010 mietinnön sisältö muuttui varsin paljon keskustelun pohjana olleesta Gahlerin luonnoksesta. Suomalaisilla europarlamentaarikoilla oli poikkeuksellisen hyvä lähtökohta vaikuttaa mietintöön, sillä sosialistiryhmän varjoraportoija oli Liisa Jaakonsaari ja liberaaliryhmän vastaavassa tehtävässä oli Anneli Jäätteenmäki. Vihreiden varjoraportoija oli virolainen Indrek Tarand, hyvässä yhteistyössä vihreiden suomalaisedustajien kanssa.
Kaikkiaan huomattavan monet suomalaiset europarlamentin jäsenet ovat eri muodoissa osallistuneet ja myös vaikuttaneet mietinnön sisältöön ja siihen liittyvään keskusteluun. Mietinnön yksityiskohdista etenkin aloite EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustamisesta Lapin yliopiston Arktisen keskuksen yhteyteen on saanut tukea kaikilta suomalaismepeiltä, puoluekannasta riippumatta.
Mietinnön alkuperäinen luonnos lähestyi arktisia kysymyksiä pitkälti vain merellisestä näkökulmasta. Parlamentin hyväksymässä versiossa näkökulma on monipuolistunut. Suomen kannalta on oleellista esimerkiksi se, että Barentsin alue otetaan tekstissä nyt huomioon. Myös pohjoista ulottuvuutta käsitellään, mutta pohjoisen ulottuvuuden arktinen ikkuna jää maininnalle. Parlamentissa ei näyttäisi olevan kiinnostusta tämän ikkunan avaamiseen.
Mietinnössä perustellaan EU:n arktisen politiikan tarvetta. Lähtökohtana on, että EU on jo nyt monilla aloilla tärkeä arktinen toimija. Tämä näkemys saa tukea parlamentin syksyllä teettämässä selvityksessä ”EU Competences affecting the Arctic”, jonka tekemisessä on ollut keskeisesti mukana tutkimusprofessori Timo Koivurovan johtama ryhmä (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti, Arktinen keskus).
Yleisinä mietinnön mainitsemina perusteluina EU:n roolille ovat arktisissa yhteyksissä yleensäkin tutut ilmastonmuutos, uudet liikennereitit, energiavarat, mineraalivarat, kalastus ja kestävän kehityksen tarve yleensä.
22-sivuisessa mietinnössä varsinaisia johtopäätöksiä on parin sivun verran. Kaikki muu on erilaista johdanto- ja perusteluosaa. Johtopäätöksissä on useita kohtia, jotka ovat Suomen ja suomalaisen arktisen osaamisen ja tutkimuksen kannalta selvästi merkittäviä.
Ensimmäinen suositus on, että EU:n komissio perustaisi pysyvän pääosastojen välisen ryhmän koordinoimaan ja vakiinnuttamaan unionin arktisia toimia eri aloilla, kuten ympäristö, energia, liikenne ja kalastus. Samalla parlamentti suosittelee, että tätä rakennelmaa johtaisivat yhdessä unionin ulkosuhdepalvelu ja DG Mare, eli kalastuksen ja meripolitiikan pääosasto. Jälkimmäiselle kuuluisi komission sisäinen koordinointi. Ulkosuhdepalveluun taas pitäisi perustaa uusi arktinen yksikkö.
Arktisen tutkimuksen merkitystä korostetaan johtopäätöksissä näkyvästi. Komissiolta toivotaan uusia sirkumpolaarisia aloitteita rahoitukseen ja tutkimusohjelmiin ja lisää yhteistyötä Yhdysvaltain, Kanadan, Grönlannin, Norjan, Islannin ja Venäjän kanssa. Lisäksi komission tulisi arktisten jäsenmaiden (Suomi ja Ruotsi), alkuperäiskansojen edustajien ja arktisten tutkimuslaitosten kanssa löytää keinoja tiedon välittämiseen EU:lle arktisen alueen asukkaiden kannalta merkittävistä kysymyksistä ja tutkimusaiheista. Unionia patistetaan muutenkin helpottamaan tutkimusyhteisön toimintaa alueella, lisäämään tutkimusohjelmia ja rakentamaan tutkimusinfrastruktuuria. Myös arktisen ympäristön tilan seurantaa halutaan lisätä.
Konkreettisena kysymyksenä johtopäätöksissä nousee kaikkein näkyvimmin esiin ajatus EU:n arktisesta informaatiokeskuksesta. Parlamentti tahtoo komission ajavan sitä avainkysymyksenä (key priority) lähtien yhteisestä verkostomallista. Tässä yhteydessä parlamentti mainitsee Lapin yliopiston aloitteen. Mietinnön mukaan informaatiokeskuksen pitäisi pystyä viemään pysyvällä tavalla tietoa EU:n toimista arktisen alueen muille toimijoille sekä välittämään arktista tietoa ja palveluita EU:n instituutiolle ja muille asianosaisille.
Mietintö vie näin EU:n arktista informaatiokeskusta mallina paljon pidemmälle kohti konkretiaa kuin komission ja neuvoston papereissa olleet yleistasoiset maininnat ovat tähän asti tehneet. Avainsanoja parlamentin hyväksymässä tekstissä ovat verkostomalli, pysyvä toiminta, Lapin yliopiston aloite ja tehtävien kuvaus. Ne vastaavat suoraan Suomen arktisen strategian ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tavoitteita, ja niiden voi myös olettaa ohjaavan komission tulevia linjauksia asiassa. Tähän asti komission eri pääosastoilla ei ole ollut selkeää yhtenäistä näkemystä.
Näiden lisäksi johtopäätöksissä ja suosituksissa on eräitä yksittäisiä mainintoja. EU:n alueellisten yhteistyöohjelmien kuten Kolarctic ja Karelia yhteydessä komissiota pyydetään miettimään, kuinka pohjoisten periferioiden ohjelmalle voitaisiin saada myös arktista vaikuttavuutta.
Suomea koskeva huomionarvoinen kohta on, että parlamentti tahtoo kaikkien jäsenmaiden ratifioivan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO:n sopimuksen 169. Käytännössä toivomus vaikuttaa vain niihin EU-maihin, joiden alueella asuu alkuperäiskansa, eli Suomeen ja Ruotsiin. Suomessa tämä saamelaisten oikeuksia koskeva kysymys on ollut keskustelussa esillä jo vuosikausia.
Parlamentin mietintö välitetään tiedoksi EU:n johtoelimille, kaikille EU:n jäsenmaiden hallituksille ja parlamenteille sekä arktisten maiden hallituksille ja parlamenteille. Samalla Lapin yliopiston EU:n arktista informaatiokeskusta koskeva aloite tulee tällä tavoin esille korkeimmilla poliittisilla tasoilla. EU:n parlamentin virallisen mietinnön antama selkänoja on toistaiseksi korkein poliittinen tuki aloitteelle, jolla on varsinaisesti ikää vasta runsas vuosi.
Lisätietoja:
Venäläiset ja Nato tarkastelevat arktisia alueita turvallisuuden ja strategian kannalta.Mikäli turvallisuusnäkökohdat sivuutetaan ei päästä konkretiaan.
Alpo Juntunen
21/01/2011 9:05 am